Hymy

Kunnon itkun jälkeen on aina helpompi hymyillä. Tunteiden vuoristorataahan tämä on, sillä aamun synkkien mietteiden jälkeen on tällä hetkellä jo paljon paljon parempi mieli. Ensin olo parani huomattavasti, kun sain aamulla kirjoitettua tänne pahimmat mieltä vaivaavat asiat ylös. Kirjoittaminen tosiaan on terapeuttista. Tekee hyvää sanoa pään sisällä itseä kiusaavat ajatukset rehellisesti ääneen. Kun asiat myöntää itselleen, ne on helpompi kohdata ja käsitellä.

Kirjoittamisen jälkeen olo parani lisää, kun kotiloni soitti ja ehdotti, että soittaisin sittenkin jo Kätilöopistolle yliaikaiskontrollista. Kävi ilmi, että itse asiassa minua oli neuvolassa ohjeistettu hieman väärin ottamaan yhteyttä sairaalaan vasta, kun 42 viikkoa on täynnä. Sainkin ohjeet tulla välittömästi päivystykseen näytille, koska viikkoja on tänään kasassa 41+5.

Käynti sairaalassa oli helpottava.

Tapasimme mukavia ihmisiä ja vauva voi hyvin. Oli huojentavaa käydä paikan päällä ja saada vastauksia mieltä vaivanneisiin kysymyksiin, tai ainakin osaan niistä. Lisäksi oli melkoisen lupaavaa kuulla, että mitään kohdunsuun kypsyttelyä ei enää tarvita, sillä kohdunkaulakanava on hävinnyt kokonaan ja kohdunsuu on 3 cm auki, paikat ovat pehmeät. Hui! Synnytys on kuin onkin lähellä. Nyt enää tarvittaisiin niitä kunnon supistuksia. Uskon luottavaisena, että kyllä ne sieltä vielä tulevat. Ja jos eivät tule, niin sitten mennään näillä näkymin keskiviikkona kalvojen puhkaisuun Kättärille.

Toivoa kotisynnytyksen suhteen on siis vielä!

Illalla rakas kotilomme tuli vielä juttelemaan ja laittamaan akupunktioneuloja. Jo pelkällä hänen läsnäolollaan on minuun rauhoittava vaikutus ja nyt on taas hyvä ja rentoutunut olo. Kävimme läpi loputkin epäselvät kysymykset läpi ja nyt voin sanoa olevani valmiimpi myös sairaalasynnytyksen suhteen.

Voiko vauva hyvin?
Vauva voi hyvin.

Ehtiikö synnytys vielä käynnistymään luonnollisesti ja saanko sittenkin toivomani kotisynnytyksen?
Ainakin siihen on hyvät mahdollisuudet. Lasi on ennemmin puoliksi täynnä kuin tyhjä, eikö vaan?

Mitä jos synnytys käynnistyy huomenna illalla tai yöllä, joudunko lähtemään sairaalaan kuitenkin kesken synnytyksen?
Saan synnyttää kotona, jos synnytys käynnistyy ennen keskiviikkoaamua.

Mitä yliaikaiskontrollissa tapahtuu?
Otettiin vauvan sydänkäyrää, mitattiin verenpaine, pissasin purkkiin, lääkäri ultrasi ja teki sisätutkimuksen. Keskusteltiin synnytyksestä, kotisynnytyksestä ja synnytyksen käynnistämisestä. Lopuksi sain ohjeet, miten saapua käynnistykseen.

Saanko vielä odottaa synnytyksen luonnollista käynnistymistä, kun 42 viikkoa on täynnä?
Näillä näkymin käynnistykseen kalvojen puhkaisulla mennään jo keskiviikkona (42+0). Voi olla, että jos itsestäni tuntuu siltä, tätä voi vielä venyttää loppuviikkoon.

Voidaanko minut pakottaa synnytyksen käynnistämiseen, vaikka minun ja vauvan vointi olisi hyvä?
Tuskin tulevat kotoa kiskomaan. 🙂

Miten synnytyksen käynnistäminen tapahtuu kohdallani? Puhkaistaanko kalvot? Käytetäänkö ballonkia? Oksitosiinia? Cytotecia?
Kalvojen puhkaisulla aloitetaan, sillä ballonkille ei ole tarvetta. Oksitosiinia käytetään, jos supistukset eivät ala 1-2 tunnin kuluessa kalvojen puhkaisusta.

Joudunko odottamaan synnytyksen käynnistymistä osastolla vai saanko tulla kotiin?
Sairaalassa odotellaan.

Onko synnytystoiveeni luettu ja kunnioitetaanko niitä?
Paperit näyttivät olevan tallessa, toivottavasti ne luetaankin.Tänään ainakin toiveitani kunnioitettiin ja jopa lääkäri kyseli asiallisesti kotisynnytyksestä, vaikkei sitä selkeästi oikein ymmärtänytkään.

Minne esikoisemme menee? Kuinka kauan hän joutuu olemaan äidistä erossa?
Esikoisemme menee tarvittavaksi ajaksi siskoni luo ja hänellä on siellä varmasti hyvä olla, vaikka joutuukin olemaan äidistä erossa. Saattaapa olla, että ero ottaa enemmän koville äidille…

Jos joudun olemaan osastolla, saako mieheni olla siellä kanssani?
Saa olla!

Tuleeko kotiloni mukaan sairaalaan?
Kyllä. Tämä on itselleni ehkä rauhoittavin asia tällä hetkellä.

Voinko käyttää synnytysallasta? Voinko synnyttää veteen?
Voimme ottaa oman altaan mukaan eikä kalvojen puhkaisu tai sydänäänten seuranta estä altaassa olemista. Veteen synnyttäminenkin varmasti onnistuu, ellei tule mitään mutkia matkaan.

Mitä jos pelkään liikaa ja synnytys menee sen takia pieleen?
Nyt on jo rauhallisempi olo sen suhteen, että kaikki menee hyvin. Enää ei pelota niin paljon. Saan tukihenkilöiden läsnäolosta voimaa.

Mitä jos joudun sektioon?
Sitten se on vain hyväksyttävä. Sektio varmasti tehdään minun ja lapseni parasta ajatellen.

Voinko yliaikaisen vauvan kanssa saada poliklinisen synnytyksen ja kotiutua mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen?
Kyllä voi, jos äidin ja vauvan vointi on hyvä. Huojentava tieto!

Jos joudumme jäämään sairaalaan, saammeko perhehuoneen?
Tätä ei voi ennustaa. Toivotaan ensisijaisesti, että kotiudumme nopeasti.

Jos emme saa perhehuonetta, joudunko jäämään ihan yksin sairaalaan vauvan kanssa ja jakamaan huoneen vieraan ihmisen kanssa?
Tämä on yksi asioista, joihin on vain varauduttava. Sitten otetaan hetki kerrallaan ja nautitaan vain vauvan kanssa olemisesta.

Miten onnistun käsittelemään synnytyskokemukseni? Saanko olla pettynyt, vaikka tärkeintä on terve vauva?
Kyllä minulla on oikeus olla pettynyt, jos kotisynnytys ei toteudu ja varmasti tulen olemaankin pettynyt. Toivoisin kuitenkin joka tapauksessa saavani voimaannuttavan synnytyskokemuksen, jonka muistelemisesta voin saada iloa myöhemmin.

Näillä ajatuksilla mennään nyt eteenpäin! Pidetään peukut pystyssä niiden supistusten suhteen!