Koti

Meidän perheellä on ihana koti. En tiedä mitään parempaa paikkaa maailmassa.

Kotona minulla on hyvä ja turvallinen olo, ihan aina.

Asumme rauhallisella alueella, jossa ei tapahdu juuri mitään koskaan. Viiden minuutin kävelymatkan päästä löytyy kauppa ja leikkipuisto. Niin ja bussipysäkki, jolta bussit vievät tarvittaessa jonnekin, missä on vähän enemmän elämää.

Tänään otimme esikoiseni kanssa pulkan matkaan ja laskimme jäämäessä ihan tuossa kulman takana. Kävelimme rauhassa kotiin takaisin, söimme lounasta ja nyt tuo ihana lapsi on omalla pihallamme nukkumassa päiväunia. Mistään ei kuulu mitään. Ikkunasta näkyvä luminen maisema näyttää kauniilta.

Tämä tuntuu koko elämäni ensimmäiseltä ihan oikealta kodilta, lapsuuteni jälkeen siis. Olen minä kyllä asunut monessakin ihan kivassa asunnossa, mutta olen aina tiennyt, että viivyn niissä vain tilapäisesti. Tämä on ensimmäinen omistusasunto, jossa olen koskaan asunut. Kamala määrä velkaa ja jokainen sentti sen arvoista, että saan asua täällä.

Reilu vuosi sitten remontoimme kaiken rakkaudella ja nyt täällä on kaikki niin kuin pitääkin. Kotimme on kaunis ja lämmin. Mieheni on omin käsin maalannut katon, keittiö on rakkaudella valittu ja kylpyhuone juuri sellainen kuin olen aina halunnut. Oma saunakin meillä on. Ja vaatehuone, mistä olen aina haaveillut. Neliöitä meillä ei ole kuin hiukan alle 65, mutta emme me niitä vielä lähivuosina mihinkään tarvitsekaan enempää. Makuuhuoneestamme löytyy 250 sentin verran perhepetiä.

Täällä pystyn lepäämään ja keräämään voimia. Täällä voin käpertyä sohvalla mieheni kainaloon ja katsella poikani riekkumista. Täällä voin olla tekemättä mitään tai raivota ja huutaa miehelleni jostain muka tärkeästä asiasta. Saan myös itkeä, jos tunnen itseni surulliseksi. Enemmän täällä kyllä nauretaan.

En keksi mitään parempaa paikkaa synnyttää kuin oma kotini.

Synnytysallas tulee tuohon keskelle olohuoneen lattiaa, mieheni saa huolehtia siitä ja laittaa alle jonkun pressun. Kerään koriin valmiiksi synnytyksessä tarvittavia tavaroita, pyyhkeitä ja muuta sen sellaista. Sitten vain olen ja otan synnytyksen vastaan. Ehkä kävelen eteistä edes takaisin tai nojaan olohuoneen seinään. Ehkä istun jumppapallon kanssa suihkussa tai lämmitän saunan.

Kun on aika ponnistaa vauvani maailmaan, toivon olevani synnytysaltaassa. Kaikkialla on hiljaista ja lapseni saa syntyä tähän ihanaan kotiimme. Otan hänet rinnalleni ja siirrymme yhdessä pötköttämään sohvalle, peiton alle. Mieheni keittää kahvia, tekee voileipiä ja ehkä syömme kakkua. Yön nukumme omassa sängyssämme, koko perhe yhdessä.

5 responses

  1. Hei!

    Löysin blogisi vastikään ja on ollut aivan IHANAA lukea kirjoituksiasi! Itse synnytin joulukuussa Vammalan aluesairaalassa ilman mitään lääkkeitä ihanan lapsen. Sain olla avautumisvaiheen ammeessa ja kätilö oli todella kokenut nainen, joka ei puuttunut synnytyksen luontaiseen kulkuun mitenkään. Olen vakavissani pohtinut, että seuraava lapsi voisi syntyä kotona ja tulen innolla seuraamaan sinun matkaasi! Valoa ja voimia, sinä jos kuka pystyt tähän 🙂

    • Voi kiitos! 🙂 On niin ihanaa lukea näitä positiivisia kokemuksia synnyttämisestä! Tällaisia pitäisi jakaa enemmän. Ehkä kotisynnytys on sitten sinunkin tiesi seuraavalla kerralla (hauska juttu, että hyvän synnytyksen jälkeen sitä alkaa ilmeisesti heti miettimään jo seuraavaa…)

  2. Joo 😀 Mulle tuli alle viikossa aivan hirveä vauvakuume 😀 Vammalan aluesairaala toteuttaa vauvamyönteisyysohjelmaa ja heille luonnollinen synnytys on yksi erittäin tavoiteltava arvo. Lääkkeitäkin toki saa halutessaan, mutta luonnonmukaisuuteen on todella kannustava asenne. Voisin erittäin mielelläni mennä synnyttämään sinne uudelleenkin. Kotisynnytys tulee vastaan kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa kun rakkaat päättäjät sulkevat Vammalan ja pakottavat kaikki käyrille, tipoille ja epiduraaleille lääkärien kynsiin TAYSiin. En ymmärrä miksi normaaliin synnytyksen kulkuun pitää puuttua ja hyvien kätilöiden työtä vaikeuttaa…

  3. Eksyin tänne lukemaan ja niin ihanasti kirjoitat. Tämän postauksen viimeinen kappale sai kyyneleet silmiin. Juuri noinhan sen pitää mennä.

    Jatkan lukemista.
    Sinulle toivotan hyvää matkaa:).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s